Suuri yhteinen syntyi pienistä palasista

Voimistelun suurkisat sykähdyttävät aina. Me neljä seuramme konkaria, Sirpa Kivistö, Pirjo Nummelin-Stenman, Anne Raittila ja minä, koimme tapahtuman tunnelman ja yhteisöllisyyden Suomi Gymnaestradassa, Tampereella, viime kesäkuussa. Kisaväkeä oli tänne kokoontunut 11.000 henkeä. Meille neljälle päätös lähteä mukaan oli helppo, olihan osa meistä kokenut aiemminkin suurkisoja, jopa kansainvälisiä tapahtumia. Ne muistot pistävät vieläkin ihon kananlihalle – ihan positiivisessa mielessä. Anne oli meistä ensikertalainen, mutta hän solahti heti sujuvasti ryhmään ja kisatunnelmaan.

Pienistä palasista alettiin

Olimme valinneet urakaksemme senioriohjelman ”Elämä on matka”, joka esitettiin – ei enempää eikä vähempää – Nokia Arenalla.

Ohjelmaa alettiin hioa viime tammikuussa. Kokoonnuimme viikoittain, välillä keskenämme, välillä Tampereen Naisvoimistelijoiden kanssa. Olimmehan toivoneet ”paikkamerkkimme” heidän kanssaan samaan kuvioon, jotta yhdessä harjoittelu oli luontevaa. Ristiaskel, piirikuvio, salmiakkikuvio, käsien heilahdus sivulle ja katse seuraa kättä, lopun vilkutus yleisölle… Noita ja montaa muuta tahkottiin uudestaan ja uudestaan. Vähitellen musiikki alkoi viedä vartaloa tuttuihin liikkeisiin.

Kokonaisuus hahmottui huhtikuussa Helsingissä. Sinne kokoontuivat kaikki ohjelmassa esiintyvät kautta maan, 165 senioria. Harjoittelun lisäksi siellä tavattiin tuttuja, halattiin, vaihdettiin kuulumisia. Koreografi kiitteli osaamistamme. Se tuntui hyvältä, olihan tehty töitä.

Lopulta koitti kesäkuu ja Suomi Gymnaestrada

Kisojen avajaismarssi viritti juhlamielen. Maratonportista etusuoralle, kentän poikki takakatsomoon. Avajaisten jälkeen ei maltettu lähteä heti kotiin, vaan käyskentelimme Keskustorille. Sielläkin oli tuttuja.

Esityspäivä kului useissa harjoituksissa. Tehtiin vielä viimeisiä viilauksia ja tutustuttiin Arenan taustatiloihin ja esiintymisalueeseen. Kenraaliharjoituksessa tunnelma jo vallan kihelmöi. Ihan pian alkaa näytös!

Ja sitten huipennus. Ohjelmamme oli iltanäytöksen ensimmäisenä, ja yleisö otti meidät lämpimästi vastaan. Suorat rivit. Tuossa tuttu naapuri hienosti linjassa. Hyvät ojennukset. Voi sitä yhdessä tekemisen riemua! Musiikki vei, ja me osattiin. Lopussa yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin. Mikä ihana tunne! Olisi tehnyt mieli tehdä kaikki heti uudestaan.

Kisafiilistelyä

Toki päivät torstaista sunnuntaihin sisälsivät myös monenlaista fiilistelyä. Jätski maistui kesäilmassa. Pirkkahallissa käytiin katsomassa joukkuevoimistelukisoja. Siellä myös tavattiin tuttuja konkareita ja ostettiin hiukan muistoja.

Päättäjäiset lopettivat kisat, ja silloin tuli hetkeksi tyhjä tunne. Mitäs nyt harjoitellaan? Kaduilla kuljeskelleet kisaryhmät olivat kadonneet. Kisaväen neljä päivää täyttämät Nysset ammottivat tyhjyyttään… No, jäihän talteen kivoja muistoja ja sykähdyttäviä kohtaamisia.

Ensi kesänä on maailmanlaajuinen World Gymnaestrada Amsterdamissa. Sinne suuntaa taas joukko innokkaita kisaturisteja meiltäkin. Sama tunnelma mutta paljon suurempana ja kansainvälisempänä kuin kotoiset kisamme. Eiköhän sinne, no aika näyttää…

 

Teksti Leena Koivumäki
HNV:n johtokunnan jäsen ja Kiltaäiti
Seuran jäsen vuodesta 1985
Kuvat nelikon kameroista.

 

 

Valmiina avajaismarssille vas. Pirjo, Sirpa, Leena ja Anne

Kenraaliharjoitus Nokia Arenalla.

Kohta esiintymään. Vas. Pirjo, Leena, Sirpa ja Anne

Fiilistelyä tiiviin harjoituspäivän lomassa, vas Anne, Leena, Sirpa ja Pirjo

Välijätskit ennen kenraaliharjoitusta kohti taustalla olevaan Nokia Arenaa. Vas. Pirjo,
Leena, Sirpa ja Anne.

Valkeakosken Voimistelijoiden kiltakaverit ovat takuuvarmoja kisatuttuja.. Edessä vas.
Sirpa, Jaana Linna-Laiho, Leena ja Marja Heikkinen. Takana Pirjo ja Anne.

Kiltamummut Leena ja Marja Heikkinen (Valkeakosken Voimistelijat).

Päättäjäisposeeraus. Edessä vas. Anne ja Pirjo, takana Sirpa ja Leena