Akkojen touhuako?

Hämeen Naisvoimistelijoiden 95 v. -syntymäpäivä on 14.9. Siispä pieni muistelu lienee paikallaan.

Elettiin vuotta 1993. Suomen Voimisteluliitto oli äskettäin tehnyt mullistavan sääntömuutoksen: pitkän naishistorian jälkeen myös miehet saavat liittyä liiton voimisteluseuroihin. Liiton aiempi nimi Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto jo nimenä oli rajannut seurojen jäsenistöt vain naispuolisiin.

Meillä Hämeen Naisvoimistelijoissa ei jääty muutosta ihmettelemään, vaan päätettiin heti kokeilla, josko meillä lähtisi toimimaan miesten oma ryhmä. Leviteltiin mainoksia liikuntapaikkoihin. Lähestyttiin mainonnalla myös miesvaltaisia liikuntalajeja ja palo- ja poliisilaitosta. Toki seuran naisten toivottiin mainostavan ryhmää omalle miesväelleen.

Kiinnostusta löytyi, ja innostunut 13 miehen ryhmä aloitti viikoittaiset jumpat Marjo Kanervan (silloin Kontula) johdolla. Hänen reipas ja mutkaton tyylinsä puri hyvin miehiin, olihan hän ohjannut jumppia mm. triathlonisteille. Oma poikani oli ryhmässä myös ja naureskeli kerran jumpalta tultuaan: ”Se Marjo on ihan kamala, tai siis huikea. Kun me punnerrettiin käsketyn ison määrän ja naama märkänä ja punaisena puhkuttiin lattialla, totesi Marjo, että sehän meni niin hienosti, että otetaan vielä muutama punnerrus. Ja taas me punnerrettiin!”

Ensimmäisenä kautena miesten muokkaus- ja aerobic-tunti pidettiin maanantaisin Klassillisella koululla. Myöhemmin heillä oli monet vuodet salivuoro Atleticossa, PMK:n kiinteistössä Erkkilän sillan kupeessa. Siellä ryhmä kokoontui perjantaisin ja vitsaili, että olivat pois kodin viikkosiivouksen tieltä. Miesten ryhmän mainio henki ei rajoittunut pelkästään omaan jumppavuoroon. Myös seuran tilaisuuksissa heillä oli omaa ohjelmaa, ja he myös osallistuivat aktiivisesti järjestelyihin. Marjo ohjasi miehiä kymmenen vuotta. Tämän jälkeen ryhmä jatkui parin muun ohjaajan voimin, kunnes 2000-luvun puolivälin maissa miesten määrä hiipui ja heidän ryhmänsä lopetettiin.

Miehet ovat olleet tervetulleita seuran kaikille jumpille, ja onhan heitä saleilla näkynytkin. Pari miestä taitaa vieläkin olla mukana tuosta vuodesta 1993. Tuo pitkään jatkunut oma ryhmä ja nykyiset uskolliset miesjumppaajat osoittavat, etteivät salijumpat ole pelkästään akkojen touhua.

Perinteisesti lukemattomien voimisteluseurojen nimessä on aina ollut sana ”Naisvoimistelijat”. Liiton päätös miesten mukaantulosta sai monessa seurassa aikaan nimenmuutoksen. Koettiin, että miehiä ei saada mukaan ”naisten jumppaan”, vaikka se onkin hyvin tehokasta ja monipuolista. Me Hämeen Naisvoimistelijoissa olemme pitäytyneet alkuperäisessä nimessämme, eikä se meidän seuramme miehiä tunnu haitanneen. Hyvä seura tarjoaa hyvää liikuntaa, oli nimi mikä hyvänsä.

Onnea 95-vuotiaalle hienolle seurallemme!

 

 

Tekstin on kirjoittanut Leena Koivumäki, HNV:n jäsen vuodesta 1985, kunniajäsen, kiltaäiti.

Anna palautetta:
https://hameennaisvoimistelijat.fi/yhteystiedot/palaute/

 

Miesten jumpan aloitustiedote 1993

Kesän liikuntaunelmia

Kesän merkit ovat jo ilmassa: aurinko paistaa, ja ruoho on alkanut vihertää. HNV:n toiminnassa se tarkoittaa jumppasalien ovien sulkemista, iltapäiväkerholaisten loman alkua ja liikunnan siirtymistä ulkotiloihin. Pitkästä aikaa koko kevätkausi saatiin jumpattua ilman rajoituksia, joten tänä vuonna kesälaitumille kirmaaminen on erityisen innostunutta. Viikoittaiset HNV:n järjestämät kesäjumpat Tampereella Kalevan uimahallin viereisellä nurmella starttasivat 17.5., ja näiden lisäksi HNVläisillä on monenlaista muutakin suunnitelmaa kesäliikunnan osalta. Kesällä kun on vain helppo siirtyä ovesta ulos ja nauttia liikkumisesta kauniissa luonnossa ilman turhia topattuja vaatekertoja päällä estämässä vapaata liikettä, lumikasoja tai sohjomuhjua hidastamassa tahtia.

HNVläisillä on jos jonkinlaisia kesäliikuntaunelmia. Jäsenrinkivastaavamme Eija tietää ympärivuotisena pyöräilijänä, kuinka helppoa pyöräily kesällä on ja aina tietysti myöskin tehokasta sekä ympäristöystävällistä: “Pyöräilen ympäri vuoden, mutta kesällä se on erityisen ihanaa, kun ei tarvitse pakata kolmea kerrosta vaatteita päälle eikä taiteilla lumen ja jään keskellä kieli keskellä suuta. Pyöräillessä kilometrejä kertyy lähes huomaamatta ja kunto kasvaa kohisten samalla, kun hoitaa vaikkapa kauppareissut tai pyöräilee rannalle, kesän rientoihin tai torikahville. Kannustankin kaikkia kaivamaan pyörän varaston kätköistä viimeistään nyt esille ja unohtamaan bensan hinnasta murehtimisen, parkkipaikan etsimisen ja ruuhkassa kiroilun. Ympäristö, keho ja mieli kiittävät!” Eijan kesäliikuntavinkkejä pyöräilyn lisäksi ovat myös uinti ja käveleminen/juokseminen metsässä. Luonnonvesissä pääsee tietenkin pulikoimaan monessakin paikassa ympäri Tamperetta, ja Eija muistuttaa myös Kalevassa sijaitsevasta maauimalasta, jossa vesi on aina tarpeeksi lämmintä ja vesijuoksun lomassa on hyvä vaikka jutella kuulumiset ystävän kanssa. Metsä on Eijalle erityisesti merkittävä stressin poistaja. Suosikikseen hän mainitsee Kaupin metsän.

Aikuisten liikunnan vastaavamme Susanna innostuu kesällä myös liikkumisesta ulkona: “Kesäisin tulee liikuttua enemmän ulkona. Vaihteleva maasto tarjoaa mukavasti haastetta kaikenkuntoisille liikkujille. Kestävyyskunto paranee, ja sydän vahvistuu ylämäkien ja alamäkien vuorotellessa, joko kävellen, juosten tai vaikka pyöräillen. Tampereella suosikkipaikkani on ollut Pyynikin upeat lenkkeilymaastot ja siihen päälle hyvät löylyt Laukontorilla sijaitsevassa Saunaravintola Kuumassa. Virkistävää pulahdusta järveen unohtamatta.”

Uimista ja rantaelämää suunnittelevat myös iltapäiväkerhomme lapset, kun kysytään miten he aikovat kesällä liikkua. Osa on menossa myös vähän erilaisille rannoille: Turkkiin, Kreikkaan, Italiaan, Viroon. Rannalla ja muutenkin hyvä kesäliikuntalaji on vesisota, josta useampi vinkkasi. Jäätelön syöminen kuului myös huomattavan monen iltapäiväkerholaisen kesäsuunnitelmiin. Iltapäiväkerhon ohjaaja Sari liikkuu kesällä nauttien kävelylenkeistä kauniissa maisemissa, soutaa mökillä ja tekee puutarhatöitä.

Puutarhanhoito kuuluu myös rahastonhoitajamme Arjan kesäsuunnitelmiin. Lisäksi uiminen, saunominen, pyöräily ja kesäjumpat. “Kesällä on hienoa seurata uutta kasvua, kuunnella luonnon ääniä ja ihailla pilvetöntä taivasta. Parasta on kesäaamut kaikessa hiljaisuudessaan. Muutama lempeä venytysliike on tässä kohtaa riittävästi. Ja taas jaksaa syksyn pimeydessä, kaatosateessa…”, Arja maalailee.

Osalla HNVläisistä kesäliikunta on koko perheen yhteistä. Puheenjohtajamme Anna kertoo näin: “Meillä on lasten kanssa kesäisin liikuntahaaste loman ajaksi. Tänä kesänä aiomme pyöräillä yhdessä 100 km. Aloitamme kilometrien keräämisen jo toukokuussa. Tähän voi yhdistää vaikka mitä kivoja retkiä.” Perheen kesähaasteen lisäksi Anna aikoo myös nauttia kauniista kesäpäivistä juoksulenkin parissa ja metsäretkillä. Yksi hyvä vaihtoehto on kesäjumpat. “Tärkeää loman aikana (ja aivan yhtä tärkeää myös arkena!) on palautua arjen kiireistä ja liikkua itselleen mieluisalla tavalla”, Anna muistuttaa. Tämä jos mikä on totta.

Kesäjumpilla tullaan näkemään myös toiminnanohjaajaamme Kaisaa. Lisäksi hän toivoo lämpimiä vesiä koko kesäksi, jotta pääsee mahdollisimman paljon uimaan järvessä. Kaisakin aikoo pyöräillä lasten kanssa. Heillä on opittu pyöräilemään ilman apupyöriä, joten “vauhti on jo aika kovaa, että välillä hirvittää”. Allekirjoittaneen jälkikasvu opettelee parhaillaan apupyöristä eroon, eli vauhdin makuun on päästy pyöräilyssä täälläkin. Lasten ehdoilla liikkuminen onkin parasta, joten pyöräilyn lisäksi varmasti uiminen, kävely ja juokseminen erilaisissa maastoissa ovat omallakin listalla, kesäjumppia ja rauhoittavia lenkkejä yksin unohtamatta.

HNVläisillä on huikea määrä vinkkejä kesän liikuntaan. Kesällä ulkona liikkuminen on parasta, satoi tai paistoi. Toivottavasti mahdollisimman paljon paistaa. Paras vinkki tuli kuitenkin toiminnanohjaajan jälkikasvun suusta: tärkeintä on nauttia elämästä!

 

 

 

Tekstin on kirjoittanut Paula Peltonen, HNV:n viestintä- ja markkinointivastaava.

Anna palautetta:
https://hameennaisvoimistelijat.fi/yhteystiedot/palaute/

Kiitos onnistuneesta jumppasyksystä 2022

Taas on yksi jumppakausi saatu kunnialla päätökseen, ja hurjan nopeasti hurahti tämäkin syksy jumpatessa. Olen ikionnellinen siitä, ettei tunteja jouduttu enää perumaan koronan takia. Saimme nauttia iloisella HNV-porukallamme monipuolisen harrastamisen riemuista viikosta toiseen.

Maanantaisin oli valittavana Helenan Muokkaus-tunti, jolla viikko potkaistiin käyntiin reippaasti, tai illemmalla Lauran Jooga, jossa keholle ja mielelle annettiin luvan kanssa tunti ja vartti aikaa hellittää tahtia ja keskittää ajatukset sisäänpäin. Saattoivatpa jotkut ahkerat ehtiä molemmille tunneille. Tiistaisin Susanna
usutti meidät tiukkoihin suorituksiin Tehotreenissä, jonka jälkeen oli vuorossa letkeämpää menoa kansainvälisten rytmien tahtiin Jennin aina yhtä aurinkoisilla ja hymyn suupieleen nostattavilla TanssiTiistai-tunneilla.

Alkusyksystä saimme loikata Lauran opastuksella Nia-tanssin jännittävään maailmaan, mutta ikävä kyllä tunti jouduttiin lopettamaan, koska riittävän moni ei löytänyt tietään uuteen jumppapaikkaan Aleksanterin koululle. Tarkoitus oli laajentaa HNV:n toiminta-aluetta, mutta kenties saamme joskus lähitulevaisuudessa
houkuteltua uusia jäseniä mukaan muilla keinoilla. Onneksi keskiviikkoiltaisin ei kuitenkaan tarvinnut jäädä kotiin peukaloitaan pyörittelemään, sillä Annan vetämä FasciaMethod tarjosi keholle tuiki tarpeellista, rauhallisen venyttävää liikettä. Torstaisin hikoilimme Mian tehokkailla Body-tunneilla, joiden päätteeksi ruhtinaallinen puolen tunnin venyttely teki terää. Sunnuntaisin kokoonnuimme Atalpaan päättämään viikon Johannan Body60′-jumpalle, jossa koko kroppa sai kunnolla kyytiä sekä välineiden kera että ilman niitä.

Onneksi kevätkauden alkamista odotellessa on mahdollista saada hiki pintaan joulujumpilla – ja mikä parasta, tunnin jälkeen voi hemmotella itseään rentouttavalla rauhoittumishetkellä Atalpan saunassa! Tammikuussa sitten jatkamme pääosin syksyltä tutuin kuvioin, mutta odotan suurella mielenkiinnolla tiistain uutuustuntia, Cardio+Corea, jonka ohjaa Johanna Sammon koululla. Kiitän todella kivasta syksystä kaikkia erinomaisia ohjaajiamme, mukavia jumppatovereitani, suurena apuna olleita jäsenrinkiläisiä ja tärkeää taustatyötä tekeviä johtokuntakollegoitani. Olette ihania!

 

Tekstin on kirjoittanut innokas jumppaaja ja HNV:n jäsenrinkivastaava Eija Virtanen.

Suuri yhteinen syntyi pienistä palasista

Voimistelun suurkisat sykähdyttävät aina. Me neljä seuramme konkaria, Sirpa Kivistö, Pirjo Nummelin-Stenman, Anne Raittila ja minä, koimme tapahtuman tunnelman ja yhteisöllisyyden Suomi Gymnaestradassa, Tampereella, viime kesäkuussa. Kisaväkeä oli tänne kokoontunut 11.000 henkeä. Meille neljälle päätös lähteä mukaan oli helppo, olihan osa meistä kokenut aiemminkin suurkisoja, jopa kansainvälisiä tapahtumia. Ne muistot pistävät vieläkin ihon kananlihalle – ihan positiivisessa mielessä. Anne oli meistä ensikertalainen, mutta hän solahti heti sujuvasti ryhmään ja kisatunnelmaan.

Pienistä palasista alettiin

Olimme valinneet urakaksemme senioriohjelman ”Elämä on matka”, joka esitettiin – ei enempää eikä vähempää – Nokia Arenalla.

Ohjelmaa alettiin hioa viime tammikuussa. Kokoonnuimme viikoittain, välillä keskenämme, välillä Tampereen Naisvoimistelijoiden kanssa. Olimmehan toivoneet ”paikkamerkkimme” heidän kanssaan samaan kuvioon, jotta yhdessä harjoittelu oli luontevaa. Ristiaskel, piirikuvio, salmiakkikuvio, käsien heilahdus sivulle ja katse seuraa kättä, lopun vilkutus yleisölle… Noita ja montaa muuta tahkottiin uudestaan ja uudestaan. Vähitellen musiikki alkoi viedä vartaloa tuttuihin liikkeisiin.

Kokonaisuus hahmottui huhtikuussa Helsingissä. Sinne kokoontuivat kaikki ohjelmassa esiintyvät kautta maan, 165 senioria. Harjoittelun lisäksi siellä tavattiin tuttuja, halattiin, vaihdettiin kuulumisia. Koreografi kiitteli osaamistamme. Se tuntui hyvältä, olihan tehty töitä.

Lopulta koitti kesäkuu ja Suomi Gymnaestrada

Kisojen avajaismarssi viritti juhlamielen. Maratonportista etusuoralle, kentän poikki takakatsomoon. Avajaisten jälkeen ei maltettu lähteä heti kotiin, vaan käyskentelimme Keskustorille. Sielläkin oli tuttuja.

Esityspäivä kului useissa harjoituksissa. Tehtiin vielä viimeisiä viilauksia ja tutustuttiin Arenan taustatiloihin ja esiintymisalueeseen. Kenraaliharjoituksessa tunnelma jo vallan kihelmöi. Ihan pian alkaa näytös!

Ja sitten huipennus. Ohjelmamme oli iltanäytöksen ensimmäisenä, ja yleisö otti meidät lämpimästi vastaan. Suorat rivit. Tuossa tuttu naapuri hienosti linjassa. Hyvät ojennukset. Voi sitä yhdessä tekemisen riemua! Musiikki vei, ja me osattiin. Lopussa yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin. Mikä ihana tunne! Olisi tehnyt mieli tehdä kaikki heti uudestaan.

Kisafiilistelyä

Toki päivät torstaista sunnuntaihin sisälsivät myös monenlaista fiilistelyä. Jätski maistui kesäilmassa. Pirkkahallissa käytiin katsomassa joukkuevoimistelukisoja. Siellä myös tavattiin tuttuja konkareita ja ostettiin hiukan muistoja.

Päättäjäiset lopettivat kisat, ja silloin tuli hetkeksi tyhjä tunne. Mitäs nyt harjoitellaan? Kaduilla kuljeskelleet kisaryhmät olivat kadonneet. Kisaväen neljä päivää täyttämät Nysset ammottivat tyhjyyttään… No, jäihän talteen kivoja muistoja ja sykähdyttäviä kohtaamisia.

Ensi kesänä on maailmanlaajuinen World Gymnaestrada Amsterdamissa. Sinne suuntaa taas joukko innokkaita kisaturisteja meiltäkin. Sama tunnelma mutta paljon suurempana ja kansainvälisempänä kuin kotoiset kisamme. Eiköhän sinne, no aika näyttää…

 

Teksti Leena Koivumäki
HNV:n johtokunnan jäsen ja Kiltaäiti
Seuran jäsen vuodesta 1985
Kuvat nelikon kameroista.

 

 

Valmiina avajaismarssille vas. Pirjo, Sirpa, Leena ja Anne

Kenraaliharjoitus Nokia Arenalla.

Kohta esiintymään. Vas. Pirjo, Leena, Sirpa ja Anne

Fiilistelyä tiiviin harjoituspäivän lomassa, vas Anne, Leena, Sirpa ja Pirjo

Välijätskit ennen kenraaliharjoitusta kohti taustalla olevaan Nokia Arenaa. Vas. Pirjo,
Leena, Sirpa ja Anne.

Valkeakosken Voimistelijoiden kiltakaverit ovat takuuvarmoja kisatuttuja.. Edessä vas.
Sirpa, Jaana Linna-Laiho, Leena ja Marja Heikkinen. Takana Pirjo ja Anne.

Kiltamummut Leena ja Marja Heikkinen (Valkeakosken Voimistelijat).

Päättäjäisposeeraus. Edessä vas. Anne ja Pirjo, takana Sirpa ja Leena