Kiitos onnistuneesta jumppasyksystä 2022

Taas on yksi jumppakausi saatu kunnialla päätökseen, ja hurjan nopeasti hurahti tämäkin syksy jumpatessa. Olen ikionnellinen siitä, ettei tunteja jouduttu enää perumaan koronan takia. Saimme nauttia iloisella HNV-porukallamme monipuolisen harrastamisen riemuista viikosta toiseen.

Maanantaisin oli valittavana Helenan Muokkaus-tunti, jolla viikko potkaistiin käyntiin reippaasti, tai illemmalla Lauran Jooga, jossa keholle ja mielelle annettiin luvan kanssa tunti ja vartti aikaa hellittää tahtia ja keskittää ajatukset sisäänpäin. Saattoivatpa jotkut ahkerat ehtiä molemmille tunneille. Tiistaisin Susanna
usutti meidät tiukkoihin suorituksiin Tehotreenissä, jonka jälkeen oli vuorossa letkeämpää menoa kansainvälisten rytmien tahtiin Jennin aina yhtä aurinkoisilla ja hymyn suupieleen nostattavilla TanssiTiistai-tunneilla.

Alkusyksystä saimme loikata Lauran opastuksella Nia-tanssin jännittävään maailmaan, mutta ikävä kyllä tunti jouduttiin lopettamaan, koska riittävän moni ei löytänyt tietään uuteen jumppapaikkaan Aleksanterin koululle. Tarkoitus oli laajentaa HNV:n toiminta-aluetta, mutta kenties saamme joskus lähitulevaisuudessa
houkuteltua uusia jäseniä mukaan muilla keinoilla. Onneksi keskiviikkoiltaisin ei kuitenkaan tarvinnut jäädä kotiin peukaloitaan pyörittelemään, sillä Annan vetämä FasciaMethod tarjosi keholle tuiki tarpeellista, rauhallisen venyttävää liikettä. Torstaisin hikoilimme Mian tehokkailla Body-tunneilla, joiden päätteeksi ruhtinaallinen puolen tunnin venyttely teki terää. Sunnuntaisin kokoonnuimme Atalpaan päättämään viikon Johannan Body60′-jumpalle, jossa koko kroppa sai kunnolla kyytiä sekä välineiden kera että ilman niitä.

Onneksi kevätkauden alkamista odotellessa on mahdollista saada hiki pintaan joulujumpilla – ja mikä parasta, tunnin jälkeen voi hemmotella itseään rentouttavalla rauhoittumishetkellä Atalpan saunassa! Tammikuussa sitten jatkamme pääosin syksyltä tutuin kuvioin, mutta odotan suurella mielenkiinnolla tiistain uutuustuntia, Cardio+Corea, jonka ohjaa Johanna Sammon koululla. Kiitän todella kivasta syksystä kaikkia erinomaisia ohjaajiamme, mukavia jumppatovereitani, suurena apuna olleita jäsenrinkiläisiä ja tärkeää taustatyötä tekeviä johtokuntakollegoitani. Olette ihania!

 

Tekstin on kirjoittanut innokas jumppaaja ja HNV:n jäsenrinkivastaava Eija Virtanen.

Suuri yhteinen syntyi pienistä palasista

Voimistelun suurkisat sykähdyttävät aina. Me neljä seuramme konkaria, Sirpa Kivistö, Pirjo Nummelin-Stenman, Anne Raittila ja minä, koimme tapahtuman tunnelman ja yhteisöllisyyden Suomi Gymnaestradassa, Tampereella, viime kesäkuussa. Kisaväkeä oli tänne kokoontunut 11.000 henkeä. Meille neljälle päätös lähteä mukaan oli helppo, olihan osa meistä kokenut aiemminkin suurkisoja, jopa kansainvälisiä tapahtumia. Ne muistot pistävät vieläkin ihon kananlihalle – ihan positiivisessa mielessä. Anne oli meistä ensikertalainen, mutta hän solahti heti sujuvasti ryhmään ja kisatunnelmaan.

Pienistä palasista alettiin

Olimme valinneet urakaksemme senioriohjelman ”Elämä on matka”, joka esitettiin – ei enempää eikä vähempää – Nokia Arenalla.

Ohjelmaa alettiin hioa viime tammikuussa. Kokoonnuimme viikoittain, välillä keskenämme, välillä Tampereen Naisvoimistelijoiden kanssa. Olimmehan toivoneet ”paikkamerkkimme” heidän kanssaan samaan kuvioon, jotta yhdessä harjoittelu oli luontevaa. Ristiaskel, piirikuvio, salmiakkikuvio, käsien heilahdus sivulle ja katse seuraa kättä, lopun vilkutus yleisölle… Noita ja montaa muuta tahkottiin uudestaan ja uudestaan. Vähitellen musiikki alkoi viedä vartaloa tuttuihin liikkeisiin.

Kokonaisuus hahmottui huhtikuussa Helsingissä. Sinne kokoontuivat kaikki ohjelmassa esiintyvät kautta maan, 165 senioria. Harjoittelun lisäksi siellä tavattiin tuttuja, halattiin, vaihdettiin kuulumisia. Koreografi kiitteli osaamistamme. Se tuntui hyvältä, olihan tehty töitä.

Lopulta koitti kesäkuu ja Suomi Gymnaestrada

Kisojen avajaismarssi viritti juhlamielen. Maratonportista etusuoralle, kentän poikki takakatsomoon. Avajaisten jälkeen ei maltettu lähteä heti kotiin, vaan käyskentelimme Keskustorille. Sielläkin oli tuttuja.

Esityspäivä kului useissa harjoituksissa. Tehtiin vielä viimeisiä viilauksia ja tutustuttiin Arenan taustatiloihin ja esiintymisalueeseen. Kenraaliharjoituksessa tunnelma jo vallan kihelmöi. Ihan pian alkaa näytös!

Ja sitten huipennus. Ohjelmamme oli iltanäytöksen ensimmäisenä, ja yleisö otti meidät lämpimästi vastaan. Suorat rivit. Tuossa tuttu naapuri hienosti linjassa. Hyvät ojennukset. Voi sitä yhdessä tekemisen riemua! Musiikki vei, ja me osattiin. Lopussa yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin. Mikä ihana tunne! Olisi tehnyt mieli tehdä kaikki heti uudestaan.

Kisafiilistelyä

Toki päivät torstaista sunnuntaihin sisälsivät myös monenlaista fiilistelyä. Jätski maistui kesäilmassa. Pirkkahallissa käytiin katsomassa joukkuevoimistelukisoja. Siellä myös tavattiin tuttuja konkareita ja ostettiin hiukan muistoja.

Päättäjäiset lopettivat kisat, ja silloin tuli hetkeksi tyhjä tunne. Mitäs nyt harjoitellaan? Kaduilla kuljeskelleet kisaryhmät olivat kadonneet. Kisaväen neljä päivää täyttämät Nysset ammottivat tyhjyyttään… No, jäihän talteen kivoja muistoja ja sykähdyttäviä kohtaamisia.

Ensi kesänä on maailmanlaajuinen World Gymnaestrada Amsterdamissa. Sinne suuntaa taas joukko innokkaita kisaturisteja meiltäkin. Sama tunnelma mutta paljon suurempana ja kansainvälisempänä kuin kotoiset kisamme. Eiköhän sinne, no aika näyttää…

 

Teksti Leena Koivumäki
HNV:n johtokunnan jäsen ja Kiltaäiti
Seuran jäsen vuodesta 1985
Kuvat nelikon kameroista.

 

 

Valmiina avajaismarssille vas. Pirjo, Sirpa, Leena ja Anne

Kenraaliharjoitus Nokia Arenalla.

Kohta esiintymään. Vas. Pirjo, Leena, Sirpa ja Anne

Fiilistelyä tiiviin harjoituspäivän lomassa, vas Anne, Leena, Sirpa ja Pirjo

Välijätskit ennen kenraaliharjoitusta kohti taustalla olevaan Nokia Arenaa. Vas. Pirjo,
Leena, Sirpa ja Anne.

Valkeakosken Voimistelijoiden kiltakaverit ovat takuuvarmoja kisatuttuja.. Edessä vas.
Sirpa, Jaana Linna-Laiho, Leena ja Marja Heikkinen. Takana Pirjo ja Anne.

Kiltamummut Leena ja Marja Heikkinen (Valkeakosken Voimistelijat).

Päättäjäisposeeraus. Edessä vas. Anne ja Pirjo, takana Sirpa ja Leena

 

Yhdistyksen tarkoitus on kehittää jäsentensä ruumiin ja sielun voimia

”Pöytäkirja pidetty voimistelijain kokouksessa Huhtimäen Tyttökoululla 14 pnä syyskuuta 1928. Läsnä oli 32 henkeä.

Kun kaikki merkit Tampereen Naisvoimistelijat seuran vuosikokouksessa näyttivät, että yhteistoimintaa ylä ja alaosastojen kanssa ei voida jatkaa, oli joukko voimistelijoita kokoontunut Huhtimäen Tyttökoululle asiasta keskustelemaan.

– – –

2 §  Koska ilmoitettiin, että voimistelunopettajatar Laura Tanneria ei Tampereen Naisvoimistelijat seuran vuosikokouksen toivomuksesta huolimatta tultaisi pyytämään yläosaston johtajaksi, niin päättivät läsnäolleet erota seurasta.

3 §  Päätettiin yksimielisesti perustaa uusi voimisteluseura ja valittiin väliaikainen 5 henkinen johtokunta.

9 §  Keskusteltiin seuran nimestä ja ehdotettiin Tampereen Naisvoimisteluseura ja Hämeen Naisvoimistelijat, jälkimmäistä kannatettiin ja seuran nimeksi tuli Hämeen Naisvoimistelijat.”

– – –

Noilla pykälillä seuramme toiminta alkoi 93 vuotta sitten Tuomiokirkon tuntumassa, Huhtimäen tyttökoululla, nykyisellä Tammerkosken koululla. Kirkkojen tuntumassa liikutaan nytkin, Johanneksen koululla Tuomiokirkon vaiheilla ja Sammon koululla Kalevan kirkon kupeessa.

Seuramme alkuvuosien kauniilla käsialalla kirjoitetuista pöytäkirjoista on kiintoisaa kurkistaa historiaamme.

Voimisteluharjoituksia ja muuta toimintaa

Vuonna 1928 laadituissa säännöissä mainittiin muun muassa, että yhdistyksen tarkoituksena on herättää paikkakunnan naisten harrastusta liikuntakasvatuksen eri muotoihin ja myös siten kehittää jäsentensä ruumiin ja sielun voimia.

Ensimmäisten toimintavuosien ryhmiä olivat esiintymisosasto ja yläosasto sekä kansantanhu- ja leikkiosasto. Voimisteluharjoituksissa – kuten tunteja tuolloin nimitettiin – oli elävä pianosäestys, ja ohjaajia nimitettiin arvokkaasti johtajiksi. Toimintaa oli aikuisille ja lapsille, kuten nytkin. Esiintymisosasto vastasi ohjelmista iltamissa, seuran omissa juhlissa, ja myös ulkopuolisten tahojen tilaamista esityksistä. Löytyipä pöytäkirjoista merkintöjä kävely- ja hiihtoretkistä ja myös Huhtimäen tyttökoulun rehtorilta pyydettyyn lupaan harjoitella pallonlyöntiä koulun pihassa.

Taloudenhoitoa

Toiminnan alkuvuosina seuran kassaa kartutettiin jäsenmaksujen lisäksi muun muassa järjestämällä iltamia. Niissä esitettiin liikunnallista ohjelmaa esimerkiksi Tampereen Teatterissa ja Pellavatehtaan juhlasalissa (nykyinen Komediateatteri). Useana talvena seuran aktiivit hoitivat Tammelan jääkiekkoradan ravintolatehtäviä, mistä seura sai rahallisen korvauksen. Onpa parina toiminnan alkuvuotena avustuksen toivossa lähestytty Tampereen Osake-Pankkia, Tampereen Säästöpankkia ja Maakuntain osakepankkiakin. Siitä, onko rahaa pankeilta herunut, ei pöytäkirjamerkintää löydy.

Hyökkäysmatkoja

Termi on sotaisa, mutta mistään sellaisesta ei toki ollut kyse. Seuran toiminnan alkuvuosina naisvoimistelu ei ollut vielä laajasti kovin tunnettua. Niinpä seuran ponteva naisdelegaatio matkusti lähipitäjiin kertomaan, mitä naisvoimistelu on.

Edellä kerrotut muistot on poimittu vuosien 1928 – 1929 pöytäkirjoista. Koko liikunnallinen maailma on noista ajoista mullistunut. Niin ovat myös seuramme jäsenistön tarpeet ja toiveet, ja niitä seuran johto parhaansa mukaan peilaa toimintaa miettiessään. Pianosäestys tuntuisi nykyjumppareista aivan kummalliselta – vai kiehtovalta? Iltamia ei enää pidetä eikä järjestetä yhteisiä hiihtolenkkejä. Koska jokaisessa kunnassa on nykyisin voimisteluseura tai muu taho asukkaitaan liikuttamassa, ei tarvitse enää hyökkäysmatkoilla viedä voimistelun ilosanomaa minnekään.

On hienoa ja arvokasta, että voimistelun eri muotoja on tarjolla meidän kaikkien iloksi ja terveydeksi. Syyskuun 14. päivä on seuramme syntymäpäivä. Juhlimme sitä ”työn merkeissä” eli jumpaten, kuka hikistä meininkiä hakien, kuka tanssahdellen, kuka rauhallisemmin joogalla ja pilateksella lisää liikkuvuutta tavoitellen.

Siispä onnea ja tarmokasta jatkoa 93-vuotiaalle seurallemme – eli meille. Jatkukoon meidän kaikenikäisten liikkuminen aktiivisena kohti seuran sadatta toimintavuotta ja siitä eteenpäinkin.

Leena Koivumäki
HNV:n kunniajäsen
HNV-läinen vuodesta 1985

 

Jälleennäkemisen riemua puistojumpilla

Koko kevät kului jumpatessa yksin etänä, joten riemullani ei ollut rajoja Hämeen Naisvoimistelijoiden puistojumppien alkaessa toukokuussa Kalevan maauimalan kupeessa. Hymy oli herkässä, kun näin lähes puolen vuoden tauon jälkeen tuttuja jumppaajia ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia. Oli myös mukavaa nähdä kesän mittaan joukossa ihan uusia kasvoja. Kaikki olivat innoissaan, kun pääsimme vihdoinkin yhdessä reippailemaan.

Saimme monipuolisesti hien pintaan Mian tehokkaissa Puistotreeneissä, usutimme lihaksemme kunnolla hommiin Nellin sopivan rankassa Muokkauksessa, pyörähtelimme Reetan vauhdikkaalla Lavatanssijumpalla, eläydyimme etelän letkeisiin tunnelmiin Jennin rennoissa Kesäjameissa ja huolsimme kehoamme Pirjon mainion Pilateksen keinoin. Sää oli varsin suotuisa koko kesän, eikä yhtäkään jumppaa jouduttu perumaan sääolosuhteiden vuoksi. Parina kertana tihutti hiukan vettä, toisinaan tuuli navakasti, ja lukuisina päivinä kärvistelimme lähes 30 asteen paahteessa, mutta se ei menoa hidastanut eikä tunnelmaa latistanut.

Kesäkuussa pääsimme aloittamaan myös ihanan lempeät torstaijoogat Järvensivun puistossa. Laura ja Minna saivat vuoroviikoin miltei maagisesti kaiken arkisen touhotuksen seisahtumaan ja meidät keskittymään ainoastaan itseemme, kehomme ja mielemme hyvinvointiin. Kaltaiseni suorittaja saavutti  kaivatun mielenrauhan maatessaan kiireettömästi selällään ruohonkorsien kutitellessa paljaita jalkapohjia, katsellessaan pilvien lipumista sinitaivaalla ja kuunnellessaan loppurentoutuksen aikana kesäisiä ääniä silmät suljettuina. Taisinpa pariin otteeseen lähestulkoon nukahtaa nurmikon syleilyyn.

Jumpatessani ja joogatessani onnellisena kuntoilua rakastavien heimosisarteni ja -veljieni kanssa syntyi illuusio siitä, että kaikki oli pienen hetken ajan taas normaalisti eikä mikään elämää hankaloittava häijy virus väijyisi kulman takana. Nyt on aika jännittää sitä, pääseekö liikunnan ilosta virtaa saava porukkamme pian nauttimaan syyskauden sisäjumpista yhdessä. Nostetaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn!

Tekstin on kirjoittanut HNV:n jäsenrinkivastaava Eija.

Anna palautetta:
https://hameennaisvoimistelijat.fi/yhteystiedot/palaute/