Hyvinvoinnista huolehtiminen korona-aikana

Koronan kanssa on nyt eletty jo yli vuosi. Kun on oltu poikkeusoloissa näin kauan, välillä on hyvä tarkastella omia reaktioitaan ja selviytymiskeinojaan. Kun tiedostaa, mikä itseä on auttanut jaksamaan, niitä keinoja voi jatkossakin käyttää tukemaan hyvinvointiaan.

Kun korona viime keväänä laittoi joogastudioiden ovet kiinni ja lopetti minulta yllättäen työt, seurasin aluksi uutisia epäuskon vallassa. Toisaalta olin jo kuullut uutisia pandemian lähestymisestä ja olin helpottunut, että hallitus oli tilanteen tasalla ja ryhtyi toimiin. Alun shokki meni kuitenkin nopeasti ohi ja aloin miettiä, miten saisin käännettyä vaikeudet voitoksi. Se on aina ollut tärkein selviytymiskeinoni kriiseissä. Etsin vastoinkäymisistä jotain positiivista ja keskityn siihen.

Siispä kun hallitus julisti poikkeusolot, päätin käyttää yllättäen siunaantuneen vapaa-ajan hyödykseni ja tehdä niitä asioita, mihin aiemmin ei ollut aikaa. Erityisesti halusin liikkua enemmän luonnossa, tehdä pitkiä joogaharjoituksia ja oppia uusia vannetemppuja. Ajattelin, että koronaeristys kestäisi vain muutaman kuukauden, ja sen jälkeen aioin olla elämäni kunnossa! Mutta toisin kävi. Olin sairaana koko kevään, ilmeisesti koronaviruksen aiheuttamassa taudissa, ja kesäkin meni vähän toipilaana. Pääsin silti jo toukokuussa metsäkävelyille ja kesän mittaan uin paljon. Ulkoillessa oli myös mukava tavata kavereita. Kevään eristyksen jälkeen ystävien seura oli tärkeämpää kuin koskaan ennen. Syksyllä pääsin ohjaamaan joitakin joogatunteja, ja elämä tuntui hetken vähän normaalimmalta. Hämeen naisvoimistelijoiden toimintaan pääseminen oli oikea onnenpotku, sillä HNV:ssä on aivan mahtava ryhmähenki ja yhteisöllisyyden tunne. Lähdin innolla mukaan myös HNV:n johtokuntaan. Ystävien ja perheen lisäksi tällainen seuratoiminta on ollut minulle voimavara näinä poikkeusaikoina.

Korona-aikana olen huomannut erityisen selvästi myös kehon hyvinvoinnin yhteyden mielen hyvinvointiin. Aina ennenkin olen uskonut ajatukseen terveestä sielusta terveessä ruumiissa. Olen onnellisimmillani silloin, kun liikun paljon, mutta kuluneen vuoden aikana olen huomannut liikkumisen virkistävän vaikutuksen erityisen selvästi, kun muita iloa tuovia asioita on ollut elämässä vähemmän. Kuluneen puolentoista vuoden aikana olenkin liikkunut enemmän kuin koskaan! Jopa viime keväänä sairaana ollessani tein lähes päivittäin pieniä joogaharjoituksia ja pyörittelin välillä vanteita, jos vointi sen salli. Pienikin liike piti mielialan korkealla. Toipilasajan kävelyretkillä huomasin selvästi voimien palautumisen, ja siitä sain lisää intoa liikkumiseen. Ja talven hiihtolenkeistä se vasta riemu repesikin! Vaikka töiden vähäisyys kiristi taloustilannetta, nautin siitä, että minulla oli kerrankin aikaa hiihtää niin paljon kuin jaksoin. Onneksi juuri tänä vuonna sattui tulemaan poikkeuksellisen hyvä hiihtokausi!

Nyt on sitten menossa jo toinen koronakesä. Vaikka olen nauttinut luonnossa liikkumisesta ja alkuperäinen suunnitelmakin on toteutunut, eli olen koronaeristyksen ansiosta tai siitä huolimatta elämäni kunnossa, niin toivon, että poikkeusaika jo loppuisi. Haluaisin päästä ohjaamaan tavallisia joogatunteja! Kaipaan työ- ja harrastusyhteisöjä ja kaveriporukoiden kokoontumisia (muutenkin kuin ulkona turvaväleillä). Rokotusten edistyminen tuo toivoa, samoin kesän tuoma kausivaihtelu, joka antaa taas ainakin vähän hengähdystaukoa.

Syksyn tilannetta ei kukaan vielä pysty ennustamaan, mutta tuntuu todennäköiseltä, että vielä ainakin vuosi eletään enemmän tai vähemmän epänormaalisti. Vielä täytyisi siis löytyä henkistä kestokykyä, joustavuutta ja luovia selviytymiskeinoja. Elämä ei ehkä vieläkään palaa normaaliksi, mutta motivaatiotani pitää yllä se, että kuitenkin vähitellen päästään kohti normaalimpaa aikaa. Myös se inspiroi, että nämä poikkeustilanteeseen kehitetyt selviytymiskeinot ovat hyödyksi myöhemminkin. Koronan jälkeenkin voi puhua kaukana asuvien läheisten kanssa videopuheluita. Etätyöt ja ohjatut etäharrastukset tuovat joustoa arkeen. Säästyy aikaa, kun aina ei tarvitse jonottaa ruuhkissa, ja ympäristö kiittää, kun liikenteen päästöt vähenevät. Ehkä poikkeusolojen jälkeisenä aikana kukin voi valita joustavasti etä- ja lähitoimintojen väliltä omaan tilanteeseensa sopivan vaihtoehdon.

Normaaleja aikoja odotellessa toivotan kaikille hyvää kesää! Toivottavasti nähdään puistojoogassa ja syksyllä jooga- ja jumppasaleissa!

 

Tekstin on kirjoittanut Laura Lilja, HNV:n aikuisten liikunnan vastaava ja joogaohjaaja.

Anna palautetta:
https://hameennaisvoimistelijat.fi/yhteystiedot/palaute/