Akkojen touhuako?
Hämeen Naisvoimistelijoiden 95 v. -syntymäpäivä on 14.9. Siispä pieni muistelu lienee paikallaan.
Elettiin vuotta 1993. Suomen Voimisteluliitto oli äskettäin tehnyt mullistavan sääntömuutoksen: pitkän naishistorian jälkeen myös miehet saavat liittyä liiton voimisteluseuroihin. Liiton aiempi nimi Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto jo nimenä oli rajannut seurojen jäsenistöt vain naispuolisiin.
Meillä Hämeen Naisvoimistelijoissa ei jääty muutosta ihmettelemään, vaan päätettiin heti kokeilla, josko meillä lähtisi toimimaan miesten oma ryhmä. Leviteltiin mainoksia liikuntapaikkoihin. Lähestyttiin mainonnalla myös miesvaltaisia liikuntalajeja ja palo- ja poliisilaitosta. Toki seuran naisten toivottiin mainostavan ryhmää omalle miesväelleen.
Kiinnostusta löytyi, ja innostunut 13 miehen ryhmä aloitti viikoittaiset jumpat Marjo Kanervan (silloin Kontula) johdolla. Hänen reipas ja mutkaton tyylinsä puri hyvin miehiin, olihan hän ohjannut jumppia mm. triathlonisteille. Oma poikani oli ryhmässä myös ja naureskeli kerran jumpalta tultuaan: ”Se Marjo on ihan kamala, tai siis huikea. Kun me punnerrettiin käsketyn ison määrän ja naama märkänä ja punaisena puhkuttiin lattialla, totesi Marjo, että sehän meni niin hienosti, että otetaan vielä muutama punnerrus. Ja taas me punnerrettiin!”
Ensimmäisenä kautena miesten muokkaus- ja aerobic-tunti pidettiin maanantaisin Klassillisella koululla. Myöhemmin heillä oli monet vuodet salivuoro Atleticossa, PMK:n kiinteistössä Erkkilän sillan kupeessa. Siellä ryhmä kokoontui perjantaisin ja vitsaili, että olivat pois kodin viikkosiivouksen tieltä. Miesten ryhmän mainio henki ei rajoittunut pelkästään omaan jumppavuoroon. Myös seuran tilaisuuksissa heillä oli omaa ohjelmaa, ja he myös osallistuivat aktiivisesti järjestelyihin. Marjo ohjasi miehiä kymmenen vuotta. Tämän jälkeen ryhmä jatkui parin muun ohjaajan voimin, kunnes 2000-luvun puolivälin maissa miesten määrä hiipui ja heidän ryhmänsä lopetettiin.
Miehet ovat olleet tervetulleita seuran kaikille jumpille, ja onhan heitä saleilla näkynytkin. Pari miestä taitaa vieläkin olla mukana tuosta vuodesta 1993. Tuo pitkään jatkunut oma ryhmä ja nykyiset uskolliset miesjumppaajat osoittavat, etteivät salijumpat ole pelkästään akkojen touhua.
Perinteisesti lukemattomien voimisteluseurojen nimessä on aina ollut sana ”Naisvoimistelijat”. Liiton päätös miesten mukaantulosta sai monessa seurassa aikaan nimenmuutoksen. Koettiin, että miehiä ei saada mukaan ”naisten jumppaan”, vaikka se onkin hyvin tehokasta ja monipuolista. Me Hämeen Naisvoimistelijoissa olemme pitäytyneet alkuperäisessä nimessämme, eikä se meidän seuramme miehiä tunnu haitanneen. Hyvä seura tarjoaa hyvää liikuntaa, oli nimi mikä hyvänsä.
Onnea 95-vuotiaalle hienolle seurallemme!
Tekstin on kirjoittanut Leena Koivumäki, HNV:n jäsen vuodesta 1985, kunniajäsen, kiltaäiti.
Anna palautetta:
https://hameennaisvoimistelijat.fi/yhteystiedot/palaute/
